Karttataitoja oppimalla voi jäsentää ympäröivää maailmaa
Maantieteen keskeisimpiä käsitteitä on alue eli muusta maailmasta rajattu kokonaisuus. Alkuvaiheen maantiedon opetuksessa tarkastelunäkökulma on vahvasti alueellinen. Opetuksessa keskitytään karttakuvan ymmärtämiseen ja alueiden nimeämiseen. Tavoitteena on osata lukea karttoja sekä hahmottaa maailmaa ja tuntea sen keskeistä nimistöä (taulukko 1).
Ympäristön ilmiöissä ja luonnon rakenteissa läpikäydyt Maan ja Kuun liikkeet sekä Aurinkokunnan rakenne ovat myös maantieteellisiä asioita. Niiden ymmärtäminen on välttämätöntä maantiedon perusopetuksen myöhempien sisältöjen oppimisen kannalta. Alueen luonnonominaisuudet riippuvat sen sijainnista maapallolla. Siksi planetaarisuuden ymmärtäminen tekee maantiedon oppimisesta päättelyä pelkän ulkoa muistamisen sijasta.
Taulukko 1. Esimerkki alkuvaiheen opinnoissa vaadittavista karttataidoista
- Karttakuvan ymmärtäminen ja kartanlukutaito
| - Euroopan rajat ja osa-alueet
|
- Kartaston ja karttapalveluiden käyttö
| - Euroopan keskeisiä valtioita
|
- Ilmansuunnat (pää- ja väli-ilmansuunnat)
| - Euroopan jokia, järviä, vuoristoja, alankoja ja ylänköjä
|
- Maapallon satelliittikuva
| |
- Maanosat ja valtamerialtaat
| - Suomen maakuntia ja kaupunkeja
|
- Maailman keskeisimmät valtiot, suurimmat vuoristot ja merkittävimmät joet
| - Suomen jokia, järviä ja korkeita kohtia
|
Teksti: Mari Petrelius | Joensuun aikuislukio