Kun puhutaan tulevaisuudentutkimuksesta ja ennakoinnista, mietitään usein menetelmiä. Tulevaisuudentutkimus ja tulevaisuusajattelu pitää sisällään myös tavan ajatella ja asenteen. Systeemiajattelu, luovuus, aikakäsitys, tulevaisuustiedon luonne, argumentaatio, oppiminen, vuorovaikutuskytkennät, riski, syy- ja seuraussuhteet, muutos, todennäköisyys ja kompleksisuus (ihan arkiajattelunkin tasolla, ilman teorioita) ovat olennainen osa tulevaisuudentutkijan ja ennakoijan tapaa hahmottaa maailmaa.
Masinin (1993) mukaan tulevaisuudentutkimuksen erottaa toisten tieteenalojen tutkimuksista seuraavat piirteet: tieteidenvälisyys, kompleksisuus, globaalisuus, normatiivisuus, tieteellisyys, dynaamisuus ja osallistuminen. Jotkin näistä piirteistä kuvaavat myös muiden tieteenalojen tutkimusta, mutta määrittelevät tulevaisuudentutkimuksen kokonaisuutena. Borg (1992) erottaa tulevaisuudentutkimuksesta seuraavat kuusi yleisluontoista piirrettä: pitkä aikaperspektiivi, epäjatkuvuuksien etsiminen, normatiivisuus, tiedon poikkeava luonne (tulevaisuustiedon luone), globaalit ongelmat sekä holismi eli systeemin ymmärtäminen kokonaisuutena. Mannermaa (1993) korostaa näiden piirteiden lisäksi tulevaisuudentutkimuksen välineellisyyttä, jolla hän tarkoittaa tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin pyrkimystä vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Näkemyksellisen tiedon tuottamisessa käytetään hyväksi kaikkia eri menetelmiä ja keinoja, joita tieteellisessä työskentelyssä on yleensä käytettävissä, ja koko tieteellisen tiedon tietovaranto palvelee myös tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin tietovarantona.
Erityisen tärkeitä metodologisia käytäntöjä ovat systeemiajattelu, analogia-ajattelu ja mallintaminen. Tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin alalla kehitettyjä menetelmiä ovat mm. tulevaisuustaulukkomenetelmä, skenaariomenetelmä ja delfoi -menetelmä sekä visionäärisen johtamisen menetelmät. Mutta näkemyksellisen tiedon tuotannossa ja esittämisessä voidaan hyödyntää myös mitä tahansa luovan työskentelyn ja jopa taiteen keinoja, esimerkiksi tulevaisuusverstaita, aivoriihiä ja kuvataiteen tai draaman keinoja, kunhan se tapahtuu tehtävän kannalta perustellulla tavalla ja kurinalaisesti.
Samassa tutkimuksessa voidaan ja on usein myös suotavaa käyttää useampaa tutkimusotetta. Tätä kutsutaan triangulaatioksi. Peruslähtökohtana siinä on useiden erilaisten menetelmien soveltaminen, joiden tuottamaa aineistoa voidaan soveltaa keskenään. Triangulaatioon liittyy paitsi useiden menetelmien myös useiden tutkijoiden, aineistojen ja teorioiden käyttö. Tutkimusote on erittäin vaativa.
Nämä erilaiset lähestymistavat saattavat hämmentää ja itselleen (ja lukijalleen) on tärkeää tehdä selväksi konteksti (asiayhteys), missä jotain menetelmää käyttää. Esimerkiksi visio voi olla tulevaisuudentutkimuksessa merkitykseltään vähän erilainen kuin vaikka kauppatieteissä. Lisäksi on kulttuurien ja kielten tuomia käsite-eroja.
Tulevaisuudentutkimus (futures studies ja futures research) ja ennakointi (foresight) ovat tiedonaloina hyvin lähellä toisiaan. Molemmat hyödyntävät samoja teorioita, menetelmiä ja jopa tiede- ja tutkimusyhteisö on osin yhteinen. Näillä sivustoilla olevassa tekstissä pyritään yhdistelemään erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja molemmilta tiedonaloilta. Jatkossa molempia termejä käytetään puhuttaessa tulevaisuusajattelusta, menetelmistä ja tulevaisuuden suunnittelusta ja eroa erilaisten viitekehysten välillä ei tehdä. (kts. lisää esim. Kamppinen et al. (2002) ja Graf (1999)).