11 Menetelmien hyödyntäminen ja yhteiskäyttö

Näkemyksellisen tiedon tuottamisessa käytetään hyväksi kaikkia eri menetelmiä ja keinoja, joita tieteellisessä työskentelyssä on yleensä käytettävissä, ja koko tieteellisen tiedon tietovaranto palvelee myös tulevaisuudentutkimuksen tietovarantona. Erityisen tärkeitä metodologisia käytäntöjä ovat systeemiajattelu, analogia-ajattelu ja mallintaminen. Tulevaisuudentutkimuksen alalla kehitettyjä menetelmiä ovat mm. tulevaisuustaulukkomenetelmä, skenaariomenetelmä ja delfoi -menetelmä sekä visionäärisen johtamisen menetelmät. Mutta näkemyksellisen tiedon tuotannossa ja esittämisessä voidaan hyödyntää myös mitä tahansa luovan työskentelyn ja jopa taiteen keinoja, esimerkiksi tulevaisuusverstaita, aivoriihiä ja kuvataiteen tai draaman keinoja, kunhan se tapahtuu tehtävän kannalta perustellulla tavalla ja kurinalaisesti.

Kun puhutaan tulevaisuudentutkimuksesta, mietitään usein menetelmiä. Tulevaisuudentutkimus ja tulevaisuusajattelu pitää sisällään myös tavan ajatella ja asenteen. Systeemiajattelu, luovuus, aikakäsitys, tulevaisuustiedon luonne, argumentaatio, oppiminen, vuorovaikutuskytkennät, riski, syy- ja seuraussuhteet, muutos, todennäköisyys ja kompleksisuus (ihan arkiajattelunkin tasolla, ilman teorioita) ovat olennainen osa tulevaisuudentutkimuksen ja -tutkijan tapaa hahmottaa maailmaa.

Masinin mukaan tulevaisuudentutkimuksen erottaa toisten tieteenalojen tutkimuksista seuraavat piirteet: tieteidenvälisyys, kompleksisuus, globaalisuus, normatiivisuus, tieteellisyys, dynaamisuus ja osallistuminen. Jotkin näistä piirteistä kuvaavat myös muiden tieteenalojen tutkimusta, mutta määrittelevät tulevaisuudentutkimuksen kokonaisuutena.

Borg erottaa tulevaisuudentutkimuksesta seuraavat kuusi yleisluontoista piirrettä: pitkä aikaperspektiivi, epäjatkuvuuksien etsiminen, normatiivisuus, tiedon poikkeava luonne (tulevaisuustiedon luonne), globaalit ongelmat sekä holismi eli systeemin ymmärtäminen kokonaisuutena.

Mannermaa korostaa näiden piirteiden lisäksi tulevaisuudentutkimuksen välineellisyyttä, jolla hän tarkoittaa tulevaisuudentutkimuksen pyrkimystä vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Eri peruslähestymistavat edellyttävät erilaisia menetelmiä. Yleensä mahdollisten vaihtoehtojen kartoittaminen edellyttää aivoriihimäistä työskentelyä ja ideointia. Todennäköisyysarvioiden tekeminen taas edellyttää todennäköisyyslaskennan ja tilastotieteellisten menetelmien hyödyntämistä. Toivottavien vaihtoehtojen arviointi edellyttää päätöksenteon tukimenetelmien hyödyntämistä ja arvokeskustelua päätöksentekijöiden joukossa. Lisäksi on kehitetty lukuisia osallistuttavia dialogimenetelmiä. (Amara 1981a, 1981b, Niiniluoto 2001).