11.1 Ennakointihankkeen tavoitteet

Ennakoinnin perinteisiä peruskysymyksiä ovat:

1. Mitä tulee tapahtumaan? (Descriptive analysis)
2. Mitkä asiat ovat todennäköisiä? (Probability analysis)
3. Mitkä kehityksen piirteet ovat toivottavia? (Desirability analysis)
4. Mitä tapahtumat ovat mahdollisia? (Feasibility analysis) ja
5. Mitkä asiat ovat tärkeitä päätöksenteolle? (Importance analysis).

Useimmat ennakointihankkeet liittyvät näihin peruskysymyksiin.

Mitä pidemmän aikavälin ennusteita laaditaan, sitä voimakkaammin ennusteisiin liittyy epävarmuutta. Hyviin tuloksiin pääseminen vaatii yleensä hyviä inhimillisiä ja materiaalisia resursseja. Usein ennakointihankkeissa tarvitaan johtavien asiantuntijoiden osallistumista tutkimusprosessiin. Nykyään on yhä harvinaisempaa, että yksi tutkija tai suppea tutkijaryhmä yksin voi tuottaa laadukasta tulevaisuudentutkimusta. Useissa ennakointihankkeissa taustalla on laajempi tutkimusryhmä, joka suoraan tai välillisesti osallistuu tutkimusprosessiin. Liian pienin resurssein ei vaativiin ennakointihankkeisiin kannata lähteä mukaan, koska tällöin esille tulee lähinnä sellaisia näkökohtia, jotka ovat eri osapuolten tiedossa muutenkin. Yksi ennakoinnin keskeisiä haasteita tänä päivänä on ennakointihankkeiden suunnitteleminen siten, että kaikki osapuolet kokevat sen hyödylliseksi ja uusia näkemyksiä tuottavaksi. (ks. esim. Salo 2001)

Usein ennakointihankkeiden käynnistämisen taustalla on erilaisia päätöksentekotarpeita. On kehitetty erilaisia päätöksenteon tukimenetelmiä, joita voidaan hyödyntää osana tulevaisuudentutkimusta. Perinteisesti ennakointi on palvellut strategiaprosessien päätöksentekotarpeita sekä yksityisellä että julkisella sektorilla (Kaivo-oja et al 2002, Kaivo-oja 2004). Usein toimenpide-ehdotusten työstämiseen saattaa liittyä sidosryhmien välisiä eturistiriitoja, jotka vaikeuttavat yhteisymmärrykseen pääsemistä ja mahdollista myöhempää yhteistyötä. Eri toimijoiden intressien tiedostaminen ja huomioiminen on yksi ennakointitoiminnan suurimmista haasteista. Tästä tarpeesta johtuen useat ennakointiprosessit ovat luonteeltaan osallistuttavia ja sisältävät vuoropuhelun eri toimijoiden välillä. Se, mitä kehitystä eri toimivat pitävät toivottavana, onkin usein keskeinen lähtökohta vuoropuhelulle.

Ennakoinnissa onkin nykyään yhä useammin kyse

1. ennakointimenetelmien metodisesti korkeatasoisesta käyttämisestä,
2. toimijoiden verkostomaisesta yhteistyöstä ja vuoropuhelusta ja
3. tiedon integroidusta tuottamisesta päätöksentekoprosesseja ajatellen.

Nämä kolme keskeistä asiaa on onnistuneen ennakointiprosessin peruselementtejä. Jos jokin näistä kolmesta elementistä puuttuu ennakointihankkeesta, riskit ennakointihankkeen onnistumisen osalta nousevat.

Ennakointitoiminnassa tarvitaan myös laadullisia taustatekijöitä, jotka edesauttavat ennakointitoiminnan onnistumista. Tällaisia keskeisiä laatutekijöitä Salon mukaan ovat (Salo 2001, 22-23):

1. Auktoriteetti: Ennakointi tarvitsee arvovaltaista tukea, joka viestii eri sidosryhmille ennakointityön tärkeydestä. Ilman riittävää auktorisointia sidosryhmien motivointi ja johtopäätösten muuttaminen toiminnaksi ja päätöksiksi voi olla vaikeaa. 
2. Legitimiteetti: Kaikkien relevanttien sidosryhmien tulisi osallistua aktiivisesti ennakointiin. Yksittäisten toimijoiden ei kannata pelkästään oman arvovaltansa turvin yrittää toteuttaa hankkeita, joiden laajuus selvästi ylittää niiden toimivaltuudet. 
3. Asiantuntijuus: Ennakoinnin tulisi aina perustua parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan asiantuntemukseen. Johtavia asiantuntijoita on syytä konsultoida ja lisäksi on tukeuduttava kansainvälisten ennakointien tuloksiin. 
4. Riippumattomuus: Vaikka ennakointityö tukeekin usein suoraan päätöksentekoa, ei sitä pidä nähdä välittömänä päätöksenteon valmistelumekanismina. Usein todellinen päätöksenteko edellyttää toimivaa dialogia ennen päätösten tekemistä. Usein monet muut tekijät, jotka liittyvät ennakointiprosessiin, voivat olla tärkeämpiä. Ennakoinnin vaikuttavuutta arvioitaessa on hyvä ottaa huomioon sekä suorat että epäsuorat vaikutukset.
5. Ajankohtaisuus: Ennakoinneista on hyötyä etenkin silloin, kun näköpiirissä on sellaisia laajasti yhteiskuntaa koskevia haasteita ja valintoja, joissa arvellaan olevan hyötyä systemaattisista ennakointitiedoista.
6. Vuorovaikutus: Usein laaja-alainen sovellutuskentän tarkastelu edellyttää eri osaamisalueiden vuoropuhelua. Mitä etäisempiä eri osaamisalueet ovat, sitä enemmän tarvitaan työtä yhteisen käsitteistön omaksumiseen ja yhteistyön käynnistämiseen. 
7. Läpinäkyvyys: Ennakointiprosessin läpinäkyvyys on tarpeen eri sidosryhmien luottamuksen saavuttamiseksi. Sidosryhmille tulisi aina välittää tietoa ennakointihankkeiden johtamisrakenteista ja –käytännöistä sekä tavoitteista, toteutustavoista ja mahdollisista hyödyntämisprosesseista. Osallistumismahdollisuuksia tulee tarjota myös muille kuin asiantuntijoille. Eri sidosryhmät tulee ottaa mukaan heitä koskeviin päätöksentekoprosesseihin.